Keltanokka ultraamassa

2012 Mammuttimarssiin osallistuminen oli Jannen kannalta uhattuna monella tavalla. Suunnitellun epävarmuuden (pisin yhtämittaisesti juostu matka aiemmin 23km) lisäksi suunnittelemattomia epävarmuustekijöitä oli paljon. Osa näistä tulee tosin luokitella tuntemattomiin tuntemattomiin. Lonkan kipeytyminen, kotijoukkojen "kehut", kokeneempien ankarat varoittelut ja pakkasta luvannut sääennuste ohitettiin ilman mainittavia toimenpiteitä (ainakin vaimoa ja sääennustetta olisi ollut hyvä kuunnella tarkemmin). Loppupuolella palohälytys Kannelmäen Prismassa meni jo vähän huvittavuuden puolelle. En tiennyt, etten tiennyt, että sekin on mahdollista, että kauppa ei hyväksy maksua kassalla. Piti siis äkkiä käydä muualta koppaamassa geelit ja palautusnesteet, vaikka aikaa ei oikein olisi ollut. Olimme kuitenkin juuri riittävän ajoissa leirikeskus Enä-Sepässä nähdäksemme pyöräilijöiden startin. Katsellessa pyöräilijöiden varustusta ja kuunnellessa kilpakumppanien valmistautumista yön kylmyyteen alkoi kylmäämään. Jannen varusteet eivät alkuunkaan olleet riittävät luvattuun -8 keliin. Puhumattakaan tietysti toteutuneesta -13 asteesta.

Matkaan kuitenkin lähdettiin ja selvitimme ainakin 5 risteystä ilman että täytyi edes tarkistaa kartasta missä mennään. Ennen ekaa rastia kuitenkin ehdimme kuitenkin sitten tarkistella enemmänkin, kun eksyimme kunnolla jonnekin laskettelurinnettä vastapäätä. Onneksi Jukka otti tilanteen viiltävän rauhallisesti haltuun ja saavuimme ekalle rastille. Tästä eteenpäin jatkoimme tarkemmalla suunnistuksella luopumatta kuitenkaan etukäteen suunnitelluista agressiivisista oikaisuista. Näiden avulla saimmekin kuljetuksi matkaksi monta prosenttia vähemmän kuin ilmoitettu pituus.

Kylmyys alkoi vaivaamaan toden teolla uintirastilla, jossa pienemmällä motivaatiolla olisi voinut tulla jopa ns. kieltäytyminen esteellä. Puinen laituri on muuten aika liukas, kun siinä on käynyt useampi marssija, runtuilija ja muutaman mahottoman suorittaja uimassa. Onneksi järjestävä seura oli lukenut tämänkin tilanteen loistavasti ja hoitanut paikalle sekä puolijoukkueteltan että makkaraa. Näiden avulla matka jatkui ainoastaan varpaat jäisinä. Mutta juoksu tuntui taas mukavalta ja kirkas talviyö oli kaunis. Jonkun satunnaisen koirien haukunta häiritsi idylliä, eivät vissiin olleet tottuneita yöjuoksuihin. Aloittelijoina meillä oli paljon ongelmia jäätyvien vesiletkujen kanssa. Kuulemma kannattaisi puhaltaa tyhjäksi hörpyn jälkeen, kertoivat viisaammat maalissa. Matka taittui kuitenkin rasti rastilta ja motivaatio pysyi yllättävän hyvänä. Vajaan kuudenkymmenen kilometrin kohdalla Janne harkitsi vakavasti oikaisemista suoraan maaliin suojaan kylmältä ja kivuilta jaloissa, mutta jääräpäisyys hiljensi järkevämmät ajatukset ja matka jatkui.

Pitkän matkaa pysyimme hyvin taktiikassamme ja kävelimme ainoastaan ylämäet. Toki ylämäen määrittely vaihteli vähän motivaation mukaan. 80 km jälkeen alkoi etenkin Jannella askel painamaan ja lopussa jo pelkkä kävely tuotti suurta tuskaa. Eipä Jukkakaan osoittanut suurta intoa laukkaamiseen enää tässä vaiheessa. Maaliin kuitenkin päästiin ja vastaanotto oli kuninkaallinen! Ystävälliset järjestäjät olivat tehneet herkullista ruokaa ja pitäneet saunan lämpimänä. Muutenkin järjestelyistä täydet pisteet ja suuri kiitos!

Jyväskylästä lainaa saatu Lupine otsavalaisin oli suorastaan naurettavan hyvä. Normaali valo riitti enemmän kuin hyvin valaisemaan kahden juoksijan polut pimeimmässäkin metsässä. Sitten kun halusi vähän nähdä paremmin niin löytyi vielä ns. pitkät valot, joilla pystyi katselemaan esimerkiksi pienemmän pusikon läpi tai pellon yli. Aivan ehdoton laite, kiitos Kimmolle!

Jälkikirjoituksena voisi mainita, että oli tyhmä temppu lähteä sen kummemmitta valmisteluitta (ja esimerkiksi ilman edes yhtä aiemmin juostua maratonia) takki auki vetämään 100 km juoksua. Noin kolmen viikon kuluttua alkoi kuitenkin tuntumaan siltä, että mitään pysyvämpiä vammoja ei jalkoihin tai muualle tullut. Yksi erityiskehu kuuluu vielä Inov8:lle, ei rakkulan rakkulaa täältä eikä Ö till ö:stä. Ei liene liian itsevarmaa todeta, että kengät eivät hierrä.

- Janne-