We will, we will ROCKman

Foto: Matti Rapala-Andersson

Ö till öhön verrattuna Rockman Swimrun oli ainakin tänä vuonna erittäin haastava kisa. Vesi vuonossa oli noin 11 astetta kun se edellisenä päivänä oli vielä 15. Jätimme siis neopreenilätsät hotellihuoneeseen, mikä jälkikäteen todettuna oli selvä virhe. Jannen osalta virhe olisi saattanut olla kohtalokaskin, 100m lisää pitkiin uinteihin ja edessä olisi todennäköisesti ollut keskeyttäminen. Pitkien uintien jälkeen olimme molemmat pahoissa krampeissa ja aivan horkassa. Liikkeelle siis mahdollisimman nopeasti ja alle puolessa tunnissa saattoi ottaa jo lakin päästä ja avata märkkäriä.

Swimrun ei kovin hyvin nimenä kuvaa Rockmania, siksi vähän juoksimme. Swimhiking olisi osuvampi meille. Ylivoimaisesti suurin osa reitistä oli kivikkoa, jyrkkää nousua tai laskua tai niin pientä ja epätasaista polkua, että me emme pystyneet juuri juoksemaan. Muutaman joukkueen kanssa vaihdoimme aktiivisesti sijoituksia isoimman osan matkasta. Maissa ne menivät heittämällä ohi, välillä useammankin kerran kun eksyivät, ja uinneissa vastavuoroisesti me saimme etua.

Maisemat ja luonto oli kyllä juuri niin hienoa kuin voi kuvitella. Näkymät etenkin Preikestolenilta ja Brattlia edeltävältä osuudelta olivat tasamaan miehille ennen näkemättömiä. Harvoin tulee juostua paikoissa, joissa harha-askeleen pituus voi olla 600m pystysuoraan mitattuna.

4444 rappusta oli pitkä matka. Käytimme niihin tunnin, vitsailua ei paljon kuulunut ja välillä etenimme nelivedolla. Rappusten jälkeen oli vain kaksi uintia ja niistäkin toinen lyhennetty. "Uimavalvojien" mukaan järven reunoilla olevat lumialueet eivät enää viilentäneet vettä koska lumi ei koskenut vettä. Enpä ole ennen swinrunnannut lumella. Skipatun järven vesi oli kuulemma noin 2 asteista, nämä jäljelle jääneet varmaan 6-8 astetta.

Järjestelyt toimivat kokonaisuutena hyvin, joskin on myös ero Ö till ön hyvin ammattimaiseen ja kokeneeseen porukkaan.

Kannattaako Rockmaniin lähteä? Kyllä, aivan ehdottomasti! Lähtisimmekö uudestaan? Nyt ei tunnu siltä.

 

Tästä voi katsella hiukan tunnelmia ja maisemia

Rockman video

YYA

Juhlistimme legendaarisen Peräkylän Ponnistuksen kanssa solmittua uuden ajan YYA-sopimusta matalanpaikan varaleirikeskuksessa yhdessä PePon runsaslukuisen edustajiston kanssa viime viikonloppuna. Tilaisuuden suunnittelua toteutettiin ehkä tavallisuudestakin poikkeavalla hartaudella, koska olihan kyseessä varsin ainutlaatuinen tapahtuma kestävyysurheilun ja saunakulttuurin vaalimisen saralla. Halusimme tarjota ikimuistoisen kokomuksen vieraillemme ja emmeköhän siinä onnistuneet.

Speksi oli lyhykäisyydessään seuraava. Sportti, sauna, hyvä ja hivenen eksoottisempi pöperö sekä mukavat turinat.

Sporttiosioon valittiin Kustavilainen kolmiottelu eli pyöräily toiminta-alueelle ja swimrun-intro. Janne oli tiedustellut mainion radan, jossa juoksua oli noin 4km ja uintia 1,5 km kolmessa pätkässä. Vesikin oli sopivasti viilennyt lähes single digit-tasolle, mutta se ei juuri esim. Mammuttiuinnin mestareita häirinnyt. Ensin reitti yhdessä läpi ja sen jälkeen vapaavauhtinen kierros. Hyvä setti! Jopa niin hyvä, että reitin varrella tapaamamme paikallinen isäntä harmitteli kun ei voinut lähteä mukaan.

Komeat maisemat ja atleetit reitin varrella

Ensimmäiselle uintipätkälle menossa

Sporttiosuuden jälkeen hyvät saunomiset ja sen päälle nokkimaan Kustavilaista Lokkikeittoa. Master chef Masa oli onnistunut keittelyissään ilmeisen mainiosti, sillä keitto katosi kattilasta sellaista vauhtia, että jouduimme lähes aloittamaan säännötelytoimenpiteet. Ensi kerralla pitänee vuokrata kenttäkeittiö ja keittää evästä pataljoonalle. Kaikille huolestuneille tiedoksi, että yksikään lokki ei joutunut uhrautumaan ruokamme puolesta.

Illan mittaan kuulimme mielenkiintoisia tarinoita melkoisista urheilusuorituksista ja suunnitelmista ja jossain välissä taidettiin myös pitää juhlapuheita.

Kiitos vieraillemme!

- Team SKSHS -

Edesottamuksia ja Borås

Edustusjoukkueemme edesottamuksia sitten edellisen kirjoituksen.

2014 VarjoPirkka, Länsiväyläjuoksu, Sääksi triathlon, Joroinen 1/2, Ironman Copenhagen, ÖtillÖ, Berliinin mara, Solvalla Swimrun. Mammuttimarssilla 3,5 edustajaa, marraskuu SKSHS ja Peräkylän Ponnistus (PePo) solmivat YYA-sopimuksen, joulukuu: matalanpaikanleiri ja swimrun harjoitukset meressä.

2015 24h hiihto (SKSHS extended), Pirkka, Borås Swimrun, Rockman Swimrun, Porkkala Swimrun, Solvalla Swimrun, Berliinin mara.

Vaikka kirjoitukset ovat jääneet tekemättä, on porukka kuitenkin jaksanut jumpata. Tässä hieman tarinaa Boråsiin suuntautuneesta retkestä kesäkuulta.

Borås Swimrun, Sweriges tuffaste swimrun tävling – ainakin järjestäjien mainospuheissa. Ihan en tuota tuffaste-kohtaa allekirjoita, mutta kova kisa on kuitenkin kyseessä. Ajatus osallistumisesta heräsi syksyllä, kun mietin minkä kisan järjestäjille lähettäisin rahani ostaakseni harjoittelumotivaatiota Ironman-bluesista kärsiessäni. Honkamäen Hurjatar (Hangaround jäsen) oli vihjaillut, että Boråsin kisaan voisi olla kiva lähteä, mutta pari puuttuu. Selkeä iskun paikka siis. Parivaljakon toimivuus koeponnistettiin Mammuttimarssilla ja havaittiin hyväksi.

Team 101

Borås on melko uintipainotteinen kisa. Siksi liityinkin Cetuksen Masters-ryhmään, jossa sai uida erittäin kehittäviä treenejä melkolailla parempien uimareiden kanssa. Tapiolan Tarzaneiden treenit jatkuivat myös läpi talven. Hölkkää tiellä ja maastossa tuli harrastettua ehkä liian vähän. Mäkitreenit, jotka olisivat olleet tarpeen Boråsin reittiä ajatellen, tuli tehtyä lähinnä fillarin selässä Espanjan vuoristoleirillä. Erityisesti Val De EPO jäi mieleen.

Koska kisa on jo kesäkuun alussa, ei avovesikautta ehdi kuin avaamaan ennen kuin jo ollaan viivalla H-hetken koittaessa. Me ehdimme käydä kaksi kertaa treenaamassa lajinomaisesti ennen kisareissuun lähtöä. Minulla swimrun-varusteet olivat olleet käytössä edelisen kerran Ö till Ö-kisassa v 2012. Yllättävän hyvin silloin harjoitellut asiat kuitenkin sujuivat edelleen.

Suurin huolenaihe kisan alla oli erityisen viileä ”kisaaltaiden” lämpötila, +11c. Meikäläinen ja kylmä vesi kun emme ole ylimmät ystävykset. Leikkasimme kuitenkin pukujen lahkeet, koska kisan järjestäjä sitä voimallisesti suositteli. Päätös oli oikea, koska juoksuosuuksilla oli todella paljon jyrkkää nousua ja laskua, jossa jäykistetyt polvet olisivat varmasti hidastaneet menoa reilusti. Uinnit olivat viileitä, mutta emme kokeneet poikkeavan suuria ongelmia kylmyydestä. Reitillä kylläkin näkyi pahasti palelevia ja toimintakykynsä menettäneitä kisaajia pitkien uintien jälkeen.Taisipa joillakin jopa tulla kieltäytymisiä vesiesteilla, jotka johtivat keskeyttämiseen.

Klo 11:03, mix ja naisten sarjan startti 3min miesten jälkeen. Ensimmäisen 50m tasaisen jälkeen alkaa ylämäki, jota jatkuu ja jatkuu kilometritolkulla,  kunnes laskeudutaan kohti ensimmäistä uintia sameassa suolammessa. Vauhdilla veteen ja ohi muutamasta parista. Ensimmäiset miehet ohitetaan jo tässä vaiheessa. Ylös vedestä ja suoraan liikkeelle ja kamat paikoilleen hölkätessä, ylämäkeä taas. Yhtäkkiä olemme huikasevan hienolla näköalapaikalla Boråsin yllä, josta pitkä laskettelu teknistä pätkää kohti toista uintia, joka on joessa. Juomat ja banaani naamariin huollosta ja uimaan. Sitten vajaa kilsa tasaista polkua ja seuraavat kaksi uintia lähtöalueen lähellä. Uintien jälkeen kiivetään järven länsipuolen ”vuoristoon” jossa hölkkää vaihtelevassa maastossa ja jopa ajoittain tasaisella. Takaisin rantaan ja kisan toiseksi ja kolmanneksi pisimmät uinnit, välissä Peikkometsän juoksupätkä. Näihin uinteihin alkaa jo nousta aaltoa, mutta meillä menee hyvin ohituskaistalla.

Lyhyt hölkkä asvaltilla ja kohti stairway to hell – nimistä osuutta. Nousua riittää taas, mutta lopulta sekin loppuu ja pääsemme juoksemaan kauniissa maalaismaisemassa hyväpohjaista hiekkatietä kunnes on aika aloittaa laskeutuminen. Juoksu on vaikeaa jyrkässä alamäessä ja ajoittain kivikkoisessa maastossa. Vielä hieman tietä ja huolto ennen laskeutumista rantaan ja kisan pisintä 1300m uintia vastarannalle. Nopeat valmistelut ja lähes pysähtymättä uintiin. Taas jokusesta parista ohi nopeiden rutiinien ansiosta.

Tämä uinti oli meillekin paha. Noin 33 min kylmässä vedessä ja jo kohtuullisessa aallokossa aiheutti molemmille kramppien alkuja jalkoihin ja jotenkin käsistäkin katosivat tehot. Mitenköhän kylmää oli niillä, jotka uivat tätä pätkää merkittävästi pitempään? Rantaumisen jälkeen pakotimme itsemme liikkeelle. Edessä noin 400m rämpimistä paikallisessa viidakossa ja sitten taas uinti, tällä kertaa joessa, jossa oli todella reilusti virtausta. Uimalla ei juurikaan eteenpäin päässyt, mutta onneksi keksimme kahlata. Tämän uinnin jälkeen oli väliaikapiste ennen kisan pisintä juoksupätkää, jossa kokonainpituutta oli 7+4 km, välissä oli lyhyt pulahdus pienessä lammessa. Matkanteko alkoi jo hiukan painaa ja lämmintä riitti auringonpaisteessa. Maasto oli jo tutuksi tullutta laatua, eli mäkistä.

Kisan loppuosalla meidän kanssa teki taivalta nuori paikallinen naispari. He ohittivat meidät aina juostessa ja me taas kuittasimme heidän uinneissa. Ennen kahta viimeistä uintia he katosivat jo pitkälle horisonttiin, mutta saimme heidät taas kiinni ja ohitimme toiseksi viimeisessä uinnissa. Nyt kaasu pohjaan ja kohti viimeistä uintia, enää ei kukaan tullut tossulla ohi.

Viimeisessä uinnissa vielä muutama ohitus ja loppukiri maaliin. Sijoitus mix-sarjassa 5. ja tavoiteaikaankin pääsimme melkein. Hiukan oli ryytynyt olo maalissa kuten kuvatuksesta näkyy.

Suositeltava kisa, jos tykkää uimisesta ja korkeuseroista.

Ja paluumatkalla laivalla oli mukavaa!

- Masa -