Seurueen jäsenet Janne & Masa kävivät hiukan seikkailemassa. Tässä kokemuksia.
 |
| Rantautuminen at Nämdö pohjoinen |
Valmistautuminen:
Projektia laitettiin alulle jo alkuvuonna 2011, mutta se sai silloin nopean päätöksen, koska Masan olkapää sai leikkuutuomion ja käpälä operoitiin alkukesällä 2011. Silloin tehtiin yhdessä päätös, että 2012 ollaan viivalla ja hoidetaan valmistautuminen kunnolla. Lähtökohtaisesti haaste ei kuulostanut liian pahalta, mutta fakta oli ja on edelleen, että kumpikaan meistä ei ollut eikä ole juossut vielä yhtään maratonia.
Koska tavoitteeksi oli jo alunperinkin asetettu kunniallinen läpipääseminen, keskityimme harjoittelussa meille heikompaan lajiin, eli juoksuun. Molempien jalat kestivät harjoittelun lähes odotettua paremmin. Joka lenkille yritimme hakea vaihtelevaa maastoa ja tavoitteena oli juosta yksi pidempi lenkki viikossa ja muuten niin paljon kuin muilta kiireiltä ehdimme. Näin jälkikäteen voi todeta, että aika lähellä oli, ettemme ihan juosseet tarpeeksi. Juoksua pitää harjoitella paljon ja vaihtelevassa maastossa - ainakin enemmän kuin mitä me teimme. Muutama suunnistus ei riitä maastojuoksua ajatellen. Lisäksi kannattaa harjoitella paljon ”lajinomaisesti”, eli uinti-juoksu-uinti- yhdistelmiä täysi kisavarustus päällä. Kaikki kamat kannattaa testata ja hakea optimaalinen paketti omalle joukkueelle. Meillä oli esim mukana 1 reppu, jonka 1,5l juomarakko oli juuri riittävä, kunhan hyödynsi järjestäjän tarjoaman huollon.
Varusteet:
Märkäpuku: Orca TRN, leikattu polvien ja kyynärpäiden yläpuoleltä. Ko puku on melko ohut, joten se ei ahdista juostessa, mutta toisaalta ei suojaa vedessä samalla lailla kuin paksummat. Paksumpaakin kokeiltiin, mutta silloin juoksusta ei meinannut tulla mitään. Eli tässä tehtiin kompromissi, jonka seurauksena Masalla oli aika kylmä pitkillä uinneilla.
Reppu: Camelbak Fairfax. Juuri sopivan kokoinen meille. Pakolliset kamat mahtuivat ja lisäksi jonkun verran omia geelejä. Seuraavaan kisaan ottaisimme varmasti puvun alle jonkun juomarakon ja hylkäisimme repun.
Kengät ja sukat: Inov 8 Mudrock. Aivan loistava tossu tähän hommaan. Hyvä pito ja kuivuu suht nopeasti. Vaimennustakin jonkun verran. Sukat Wol polvipituiset suunnistussukat. Kummallakaan ei yhtään rakkoa kisan jälkeen!
Muut: Uimalaseila ei niin väliä, kunhan eivät ole kovin vanhat ja huurteenpoisto toimii. Avovesilaseja näkyi paljon. Lättärit uintiin jos olkapäät kestävät. Kannattaa kokeilla pitkiä uinteja ja valita mielummin liian pienet kuin isot lättärit. Pullarit ovat aika pakollinen juttu, koska niillä jalat saa uinnin aikana lepoon ja uintiasennon paremmaksi. Pullareita varten kuminauha vyötärölle, jonka alla niitä voi kuskata juoksun aikana.
Kisa
Lähtöaamuna kello soi hieman neljän jälkeen, jotta ehtisimme 4.20 aamiaiselle ja lähtöviivalle kello 5.40. Taisimme tankata jopa hieman liikaa aamiaista ja vatsassa oli melko raskas olo. Muuten valmistautuminen sujuikin oikein hyvin.
Lähtölaukaus ammuttiin kello 6 tasan. Olimme tietysti hyvissä iskuasemissa, minkä seurauksena noin 101 paria taisikin juosta meidän ohi. Yritimme hidastella niin paljon kuin pystyimme, mutta ensimmäisestä etapista tuli kuitenkin nopein. Johtajamönkijä eksyi sokkeloisilla Sandön poluilla ja etappi oli 1,8km.
Kovasti odottamamme ensimmäinen ja kisan pisin uinti alkoi mielestämme hyvin. Masa pysäytti menon kuitenkin pari kertaa, kun navigointi ei oikein sujunut. Virtaukset olivat melko kovia. Etappi tuntui etenevän kovin hitaasti ja vaikka muutaman parin ohi uimmekin, oli vaikea sanoa, miten vauhtimme vertautui muihin. Ilmeisesti varsin hyvin, koska ensimmäisellä saarella lappoi porukkaa ohi oikealta ja vasemmalta. Silja Festival näkyi uinnin aikana jonkun aikaa oikein tyylikkäästi oikealta hengitettäessä, onneksi kuitenkin paljon kauempana kuin joillain muilla pareilla. Vastainen aallokko painoi päälle ja vihdoin perillä Vindalsöllä olo olikin hieman pettynyt kun katsoimme kelloa, aikaa oli kulunut jo lähes tunti. Masa oli rantakalliolla kontallaan jonkun aikaan, koska tasapaino oli aivan hukassa. Lisäksi Masalla oli kuivan kesän oravana jalat aivan tönkössä kylmän veden ansiosta. Vaikutti siis oikein hauska päivä olevan edessä ensimmäisen uinnin perusteella.
Alkusaarien vaikeassa maastossa pidimme edelleen hieman jalkaa jarrulla jonka seurauksena tiimejä suihki ohi jonkun verran. Tähän olikin tietysti hyvä tottua jo hyvissä ajoin. Juuri ehdimme pohtia, että olisi hauska tietää, missä muut Suomi-joukkueet ovat, kun Vaajakosken terä, Nöd i havet ja Öl till öl ilmestyivät viereemme. Nöd i havetin kanssa voitiinkin lyhyillä uinneilla vertailla vauhtia, menimme hieman kovempaa, mutta tämä etu nollaantui kun meillä kesti hieman kauemmin saada kaikki varusteet uintikuntoon.
RunMarön pitkä juoksu Sandön jälkeen oli ensimmäinen etappi, jossa juoksu oli polkua helpommalla alustalla. Lähdimme tähän juoksuun melkolailla nipussa. Pikkuhiljaa tuli pieniä eroja, jotka sitten vaihtelivat tankkaus- ja tyhjennyspisteiden mukaan. Huomionarvoista oli, että kun juoksu oli helppoa ja matka eteni, täytyi myös pysyä sen verran hereillä, että katseli minne reitti meni. Merkinnät ovat hyviä, mutta jos ei niitä ollenkaan seuraa, niin kyllä niistä ohikin voi juosta.
Tukholman saariston vihamielisimmän maanomistajan ympäriuinti (Nämdö-Änsgholmen) oli melko mutaisessa vedessä, ja ilmassa oli runsaasti maakaasua. Pohja oli erittäin upottava ylösnousemuspisteessä. Tässä vaiheessa ympärillä oli aika paljon muita joukkueita, mutta olimme kadottaneet muut suomalaisjoukkueet. Toki Munkön vaativassa maastossa ja tankkauspisteellä saimme Nöd i Havetiin taas yhteyden. Käckskärin paikkeilla muistaaksemme aloimme laskemaan, että ei siellä ekalla cut offilla tule olemaan mitenkään aivan liikaa aikaa. Nämdön cut offissa olimme hyvin tarkkaan puoli tuntia ennen sulkeutumista. Kisan loppustrategia alkoikin tällöin selviämään, juostaan hiki hatussa, että ehdimme seuraavaan cut offiin, koska laskelmiemmekin perusteella tiukin cut off olisi viimeinen. Nämdön cut off on siitä hauska, että siinä juostaan reilu 500 metriä edestakaisin ja tämän seurauksena voi hyvin nähdä muita tiimejä ja sijoittumistaan suhteessa heihin. Vaajakosken Terä, Suomen Kustavin sauna- & hiihtoseurue ja Öl till öl toki tulivat kaikki minuutin sisällä tankkauspisteelle, joten sijoittumisen olisi voinut ehkä muutenkin saada selville. Nakit naamaan, juomapullo täyteen ja matkaan. Täysin selvää oli ainakin, että tuhlattavaksi ei ylimääräistä aikaa ollut. Juoksuvauhtimme pysyi kuitenkin varsin hyvänä vielä tässä vaiheessa, kuuden minuutin kilsavauhtia.
Pieni uinti Mörtölle, pidempi lyhyeksi luokiteltu juoksu ja lyhyt uinti Mörtöklobille, joka on melko jyrkkärantainen ja karu kalliosaari. Matkaoppaat olivat kehuneet seuraavaa 1,4 km nimellispituista uintia kuvauksella grissimningen. Järjestäjät erikseen kehottivat ottamaan virtaukset huomioon. Emme silti osanneet suhtautua siihen riittävällä vakavuudella. Jiin muotoisesta trackistä voi lukea, että kokonaismatkaksi tuli lähemmäs 1,7 km, aikaa kului hurjat yli 50 minuuttia (olin itse vielä ennen uintia optimistinen, että tässä voimme kiriä). Heti uinnin jälkeen Janne totesi, että olisi pitänyt katsoa tarkemmin mihin piti uida, veden pinnan tasolta on erittäin vaikea yrittää tarkentaa kohdetta. Myöhemmässä analyysissä Janne myös totesi, että olisi pitänyt myös muutaman kerran kurkata taaksepäin, jotta olisi huomannut virran vaikutuksen, tällöin olisi voinut lyhentää matkaa hieman ottamalla ennakkoa. Järjestäjien virallinen aika meidän uintietapille oli 1.15.28, mutta tässä on mukana myös lyhyehkö lepo (tai erittäin hidas nousu vedestä, ihan miten haluaa). Koko ikuisuudelta tuntuneen uinnin lohduttauduin sillä, että mitä kauemmin meillä menee uintiin, sen enemmän muilla on vaikeuksia. Uinnin aikana Masa paleli melko pahasti ja uinnin jälkeen hänen jalat kramppailivat. Työnsimme kuitenkin pois mielestä pahat ajatukset ja pakottauduimme liikkelle. Kipu on tilapäistä! Twixit ystävälliseltä rouvalta ja eteenpäin. Seuraavalla cut offille olimme tutun oloisesti noin puoli tuntia ennen takarajaa.
 |
| Reittiä |
Mörtö-Bunsöllä tapasimme Teron, joka oli jotenkin orvon näköisenä polun varrella. Kimmolle oli tullut kakkonen kesken kisan ja tämän onnellisen perhetapahtuman ansiosta pääsimme jälleen yhdistämään suomalaistiimit. Tästä innostuneena taivalsimmekin pidemmän matkaa yhdessä Teron vetäessä letkaa kevyen oloisesti. Matka tuntui taittuvan, mutta ilmeisesti maaston haastavuus kuitenkin johti siihen, että "juoksu" tuotti yli 10 minuutin kilsavauhteja. Viimeinen pitkä uinti Getskärille tuntui hyvältä ja olikin yksi parhaita etappejamme. Saimme myös hieman kaulaa Vaajakosken Teroihin, jotka ohittivat meidän vasta pitkällä Ornön puolella. Myös lyhyet uinnit ja suhteellisen lyhyet juoksut polkuja pitkin helpossa maastossa sujuivat ja Kymmendön cut offissa olimme saaneet muutaman minuutin lisää hengitystilaa suhteessa raja-arvoihin. Eväät napaan ja uimaan kohti suurta tuntematonta, Ornötä. Aikaa 300m uintiin ja Ornön 17,5 km läpijuoksuun oli 2h 35min.
Ornön rannalla oli meidän kanssa samaan aikaan selvästi kokeneempi ÖTÖ tiimi. He ryntäsivät suoraan laiturilla seisovaan pukukoppiin repimään märkkäriä pois. Me taas päätimme ensin juosta lämmön päälle, joten taivalsimme pari kilsaa täydessä varustuksessa. Riisuessamme märkäpuvun yläosia ohitsemme vilahti pari joukkuetta, jotka huutelivat, että nyt ei olisi aikaa ylimääräisille askareille. Varustusta kannatti kuitenkin keventää, sillä pelkkä kisaliivi yläosana helpotti oloa pitkällä juoksupätkällä melkoisesti.
Juoksu alkoi jo selvästi painaa molempia ja jalkoja särki aivan riittävästi, mutta jatkoimme oikeastaan koko ajan nousevassa mielialassa. Alkoi näet näyttää siltä, että ilman haavereita tai totaalista kanttausta ehtisimme viimeiseen cut-offiin. Siitä jos selviäisimme, niin voisimme vaikka kontata maaliin. Pidimme yllä parasta mahdollista vauhtia ja käytimme kuminarua Janne toimiessa veturina. Ylämäet etenimme reipasta kävelyä ja muuten juoksimme. Ornön juoksuprofiili on sellainen, että aluksi juostaan pieniä polkuja, jotka asteittain suurenevat asvaltiksi. Lopussa taas käy päinvastoin ja siellä tulee vastaan jopa jonkinlaista kosteikkoa, kahlattavaa kaislikkoa ja metsäistä kalliota.
GPS:mme oli vähän eri mieltä matkoista verrattuna järjestäjän ilmoittamiin. Ornön kokonaispituudeksi me saimme 18,5 kilsaa (17,5 ilmoitettu) ja pituudeksi pohjoispäästä energiapisteelle taas 10,6 (11,0). Näiden pyöristyserojen ja varmaan myös yleisen väsymyksen aiheuttaman sekoilun vuoksi kuvittelimme juoksun aikana olevamme varsin mukavassa aikataulussa suhteessa cut offiin. Onneksi kuitenkin pidimme yllä parasta mahdollista vauhtiamme. Ornö ei tuntunut loppuvan koskaan.
Lopulta tuntui, että aika juoksee kovaa ja me taas ei kovaa. Niinpä turvauduimme viimeisillä sadoilla metreillä jopa sellaiseen ideaan, että Janne lähti hieman tuoreempana juoksemaan edelle suurin piirtein sääntöjen salliman 100 metriä, jotta saisimme väliaikapisteellä rekisteröityä alle 12h ajan. Ja sehän onnistui, lähes 3 minuutin marginaalilla. Järjestäjät olivat ystävällisesti kävelleet vastaan loppupuolella ja kertoivat, että hyvin ehdimme ennen katkoa. Väliaikapisteeltä valuimme alamäkeen vesirajaan ja puuskutellessa vedimme märkäpukuja päälle aikamoisen tunnekuohun vallassa. Me selvitettiin viimeinen cut-off ja jäljellä oli enää 5,5 km maaliin.
Kun pahin aikataulupaine oli ohi tuntui vesi heti noin 5 astetta kylmemmältä ja huomattavasti luotaantyöntävämmältä. Paikkoja särki jo aika kiitettävästi, mutta lähdimme hissukseen taittamaan matkaa. Loppumatkalla oli etukäteishuhujen mukaisesti melko pieniä mutta pusikkoisia, liukkaita ja jyrkkiä saaria. Uinnit olivat lyhyitä, mielestämme jopa huomattavasti ilmoitettua lyhyempiä, mutta virtaus sitäkin suurempi. Lyhimmässä uinnissa se käänsi meidät aivan poikittain. Yllätykseksemme taisimme tällä pätkällä ohittaakin jonkun tiimin ja myös Kimmon vihreä reppu vilahti vastarannalla. Kun viimeinen uinti oli ohi ja rannalla sanottiin välkommen till Utö, oli helpotus jo melkoinen. Yhteisellä päätöksellä luovuimme juoksusta ja enimmäkseen kävelimme reippaasti.
Utön venesataman luona käännös vasemmalle ylämäkeen maalisuoralle. Kun näkyviin tuli ensimmäinen mainos ja maalialueen valot alkoivat kajastaa vilkaisimme toisiamme ja sanattomalla yhteispäätösellä ”juoksimme” viimeiset kymmenet metrit maaliin, "järkyttävästä" ylämäestä huolimatta. Maalisuoralla meitä vastaan tulivat Vaajakosken Kimmo ja Tero, joiden kanssa vaihdettiin yläfemmat. Viimein maalissa, jossa vastassa kisan järjestäjät. Loistava fiilis.
 |
| Finishers |
Projekti suoritettu ja Ötö selätetty. Aikaa paloi 13h 57min. Sijoituksella ei niin väliä. Suomalaisista edellemme ehti Vaajakosken Terä. Kisaan lähti 99 joukkuetta, joista maaliin pääsi 64. Rankka reissu, mutta kannatti kokea!
Janne & Masa
