torstai 17. tammikuuta 2013

Keltanokka ultraamassa

2012 Mammuttimarssiin osallistuminen oli Jannen kannalta uhattuna monella tavalla. Suunnitellun epävarmuuden (pisin yhtämittaisesti juostu matka aiemmin 23km) lisäksi suunnittelemattomia epävarmuustekijöitä oli paljon. Osa näistä tulee tosin luokitella tuntemattomiin tuntemattomiin. Lonkan kipeytyminen, kotijoukkojen "kehut", kokeneempien ankarat varoittelut ja pakkasta luvannut sääennuste ohitettiin ilman mainittavia toimenpiteitä (ainakin vaimoa ja sääennustetta olisi ollut hyvä kuunnella tarkemmin). Loppupuolella palohälytys Kannelmäen Prismassa meni jo vähän huvittavuuden puolelle. En tiennyt, etten tiennyt, että sekin on mahdollista, että kauppa ei hyväksy maksua kassalla. Piti siis äkkiä käydä muualta koppaamassa geelit ja palautusnesteet, vaikka aikaa ei oikein olisi ollut. Olimme kuitenkin juuri riittävän ajoissa leirikeskus Enä-Sepässä nähdäksemme pyöräilijöiden startin. Katsellessa pyöräilijöiden varustusta ja kuunnellessa kilpakumppanien valmistautumista yön kylmyyteen alkoi kylmäämään. Jannen varusteet eivät alkuunkaan olleet riittävät luvattuun -8 keliin. Puhumattakaan tietysti toteutuneesta -13 asteesta.
Matkaan kuitenkin lähdettiin ja selvitimme ainakin 5 risteystä ilman että täytyi edes tarkistaa kartasta missä mennään. Ennen ekaa rastia kuitenkin ehdimme kuitenkin sitten tarkistella enemmänkin, kun eksyimme kunnolla jonnekin laskettelurinnettä vastapäätä. Onneksi Jukka otti tilanteen viiltävän rauhallisesti haltuun ja saavuimme ekalle rastille. Tästä eteenpäin jatkoimme tarkemmalla suunnistuksella luopumatta kuitenkaan etukäteen suunnitelluista agressiivisista oikaisuista. Näiden avulla saimmekin kuljetuksi matkaksi monta prosenttia vähemmän kuin ilmoitettu pituus.
Kylmyys alkoi vaivaamaan toden teolla uintirastilla, jossa pienemmällä motivaatiolla olisi voinut tulla jopa ns. kieltäytyminen esteellä. Puinen laituri on muuten aika liukas, kun siinä on käynyt useampi marssija, runtuilija ja muutaman mahottoman suorittaja uimassa. Onneksi järjestävä seura oli lukenut tämänkin tilanteen loistavasti ja hoitanut paikalle sekä puolijoukkueteltan että makkaraa. Näiden avulla matka jatkui ainoastaan varpaat jäisinä. Mutta juoksu tuntui taas mukavalta ja kirkas talviyö oli kaunis. Jonkun satunnaisen koirien haukunta häiritsi idylliä, eivät vissiin olleet tottuneita yöjuoksuihin. Aloittelijoina meillä oli paljon ongelmia jäätyvien vesiletkujen kanssa. Kuulemma kannattaisi puhaltaa tyhjäksi hörpyn jälkeen, kertoivat viisaammat maalissa. Matka taittui kuitenkin rasti rastilta ja motivaatio pysyi yllättävän hyvänä. Vajaan kuudenkymmenen kilometrin kohdalla Janne harkitsi vakavasti oikaisemista suoraan maaliin suojaan kylmältä ja kivuilta jaloissa, mutta jääräpäisyys hiljensi järkevämmät ajatukset ja matka jatkui.
Pitkän matkaa pysyimme hyvin taktiikassamme ja kävelimme ainoastaan ylämäet. Toki ylämäen määrittely vaihteli vähän motivaation mukaan. 80 km jälkeen alkoi etenkin Jannella askel painamaan ja lopussa jo pelkkä kävely tuotti suurta tuskaa. Eipä Jukkakaan osoittanut suurta intoa laukkaamiseen enää tässä vaiheessa. Maaliin kuitenkin päästiin ja vastaanotto oli kuninkaallinen! Ystävälliset järjestäjät olivat tehneet herkullista ruokaa ja pitäneet saunan lämpimänä. Muutenkin järjestelyistä täydet pisteet ja suuri kiitos!
Jyväskylästä lainaa saatu Lupine otsavalaisin oli suorastaan naurettavan hyvä. Normaali valo riitti enemmän kuin hyvin valaisemaan kahden juoksijan polut pimeimmässäkin metsässä. Sitten kun halusi vähän nähdä paremmin niin löytyi vielä ns. pitkät valot, joilla pystyi katselemaan esimerkiksi pienemmän pusikon läpi tai pellon yli. Aivan ehdoton laite, kiitos Kimmolle!
Jälkikirjoituksena voisi mainita, että oli tyhmä temppu lähteä sen kummemmitta valmisteluitta (ja esimerkiksi ilman edes yhtä aiemmin juostua maratonia) takki auki vetämään 100 km juoksua. Noin kolmen viikon kuluttua alkoi kuitenkin tuntumaan siltä, että mitään pysyvämpiä vammoja ei jalkoihin tai muualle tullut. Yksi erityiskehu kuuluu vielä Inov8:lle, ei rakkulan rakkulaa täältä eikä Ö till ö:stä. Ei liene liian itsevarmaa todeta, että kengät eivät hierrä.
- Janne-

lauantai 27. lokakuuta 2012

KK Pyöräily



Meitin jutut tulevat tänne plokiin hiukan epämääräisessä järjestyksessä. Kuten aiemmin mainittu - parempi myöhään kuin silloinkaan. Tässä vaiheessa vuotta on Kalevan Kierros jo paketissa ja SKSHS:lla kaksi uutta Kalevan kiertäjää. Onnea Mika & Masa!.  Suunnistuksen rapsa pitäisi myös kirjoittaa, mutta odottelemme edelleen järjestäjän kuvia tapahtumasta. Taitaa olla myös niin, että meiltä on pari hullua ollut mukana Mammuttimarssilla, mutta vahvistusta ei ole vielä saatu. Olemme myös ehtineet järjestää perinteisen matalanpaikanleirin. Leirillä tehdyistä jatkosuunitelmista juttua myöhemmin.

Mutta, nyt pyöräilyyn - "kynän" varressa Mika.

Team SKSHS heti kisan jälkeen
Kalevan Kierroksen 108 kilometrin pyöräilyosakilpailuun Suomen Turun Ruskolla otti SKSHS:stä osaa pyöräilevä kolmikko Jukka, Masa ja Mika. Takana oli reippaasti pyöräilty kesä ja allekirjoittanutkin pääsi kesän mittaan varsin mukavasti kiinni pyöräilyn lumoihin – KK-pyöräilystä tulikin sitten itselleni ensimmäinen varsinainen kunnon koetus pyöräilyn saralla.

Kilpailuun valmistauduttiin huolella, Jukalla ja Mikalla oli takanaan vuorokauden matalanpaikanleiri asianmukaisine tankkauksineen ja Masa tuli paikalle Ruskon koulukeskukseen suoraan Espoosta. Valmistautumisen huolellisuus tosin tökkäsi pahan kerran lähtöaamuna, kun osa oleellisista tarvikkeista unohtui leirikueskukseen. Onneksi pyörät muistettiin sentään ottaa mukaan ja Masan tuomilla lainavälineillä varustautuneina oltiin sitten hyvässä iskussa kisaa silmälläpitäen.

Kehnoista kesäsäistä huolimatta kisalauantaina 11. elokuuta sää oli hieno, joskin vähän kolea, monet olivat kahden vaiheilla lyhyiden ja pitkien pyöräilyvarusteiden välillä. Matkaan päästiin mukavasti – edellisistä vuosista poiketen ”kovat” pyöräilijät (joihin kaikki SKSHS:läisetkin luonnollisesti kuuluivat) oli ripoteltu tasaisesti koko porukan sekaan niin, että mahdollisuudet kovavauhtisten jonojen muodostumiseen vähenivät. Toki peesaus oli jo lähtökohtaisesti kielletty, mutta niin se oli ollut aikaisempinakin vuonna. Mielestäni järjestely oli onnistunut, koskapa vastaan (tai pikemminkin ohi) meni vain yksi kahden hengen selkeä vuorovetoryhmä.

Sää lämpeni kisan aikana mukavasti ja SKSHS:läiset tekivät mukavassa pyöräilykelissä kellontarkkaa työtä: Jukka saavutti maalilinjan aikaan 3:16,41 – Masa tästä 12 minuuttia ja Mika 26 minuuttia perässä. Toisen kierroksen puolen välin juottopisteellä tuli eräs pyöräilykisan tärkeistä opetuksista: vesimukia ei kannata napata kolmenkympin vauhdista. Edellä mainitun opetuksen lisäksi mieleen jäi ensimmäisen kierroksen puolessavälissä alkanut pyörästä kuuluva naksahtelu, jonka syy ei selvinnyt. Vauhtiin naksuna ei vaikuttanut, mutta hermoja se söi ihan kivasti. Kalevan kierroksen joukkuepisteitä SKSHS sai mukavasti pitkän matkaa yli kahden tuhannen. 

Suorituksen jälkeen käväisimme suihkussa ja päätimme poiketa lautasellisella lihasoppaa Ruskon koulukeskuksessa – ikäväksemme havaitsimme sopan loppuneen, joten jouduimme jakamaan kolmeen pekkaan palan jäljelle jäänyttä ruotsalaista näkkäriä. Ihmetys oli suuri, olihan meidän jäljestämmekin vielä kisareitilläkin paljon porukkaa ja suihkuihin ja pukuhuoneeseenkin jäi vielä monta kisan läpikäynyttä. Päätin ensi vuonna polkea ainakin puoli tuntia lujempaa, että soppaa riittäisi – tänä vuonna paikallinen pizzeria korjasi tilanteen pienestä maksusta.

- Mika-

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Ö till Ö 2012 kokemuksia

Seurueen jäsenet Janne & Masa kävivät hiukan seikkailemassa. Tässä kokemuksia. 

Rantautuminen at Nämdö pohjoinen


Valmistautuminen:

Projektia laitettiin alulle jo alkuvuonna 2011, mutta se sai silloin nopean päätöksen, koska Masan olkapää sai leikkuutuomion ja käpälä operoitiin alkukesällä 2011. Silloin tehtiin yhdessä päätös, että 2012 ollaan viivalla ja hoidetaan valmistautuminen kunnolla. Lähtökohtaisesti haaste ei kuulostanut liian pahalta, mutta fakta oli ja on edelleen, että kumpikaan meistä ei ollut eikä ole juossut vielä yhtään maratonia.
Koska tavoitteeksi oli jo alunperinkin asetettu kunniallinen läpipääseminen, keskityimme harjoittelussa meille heikompaan lajiin, eli juoksuun. Molempien jalat kestivät harjoittelun lähes odotettua paremmin. Joka lenkille yritimme hakea vaihtelevaa maastoa ja tavoitteena oli juosta yksi pidempi lenkki viikossa ja muuten niin paljon kuin muilta kiireiltä ehdimme. Näin jälkikäteen voi todeta, että aika lähellä oli, ettemme ihan juosseet tarpeeksi.  Juoksua pitää harjoitella paljon ja vaihtelevassa maastossa - ainakin enemmän kuin mitä me teimme. Muutama suunnistus ei riitä maastojuoksua ajatellen. Lisäksi kannattaa harjoitella paljon ”lajinomaisesti”, eli uinti-juoksu-uinti- yhdistelmiä täysi kisavarustus päällä. Kaikki kamat kannattaa testata ja hakea optimaalinen paketti omalle joukkueelle. Meillä oli esim mukana 1 reppu, jonka 1,5l juomarakko oli juuri riittävä, kunhan hyödynsi järjestäjän tarjoaman huollon. 
Varusteet:
Märkäpuku: Orca TRN, leikattu polvien ja kyynärpäiden yläpuoleltä. Ko puku on melko ohut, joten se ei ahdista juostessa, mutta toisaalta ei suojaa vedessä samalla lailla kuin paksummat. Paksumpaakin kokeiltiin, mutta silloin juoksusta ei meinannut tulla mitään. Eli tässä tehtiin kompromissi, jonka seurauksena Masalla oli aika kylmä pitkillä uinneilla.
Reppu: Camelbak Fairfax. Juuri sopivan kokoinen meille. Pakolliset kamat mahtuivat ja lisäksi jonkun verran omia geelejä. Seuraavaan kisaan ottaisimme varmasti puvun alle jonkun juomarakon ja hylkäisimme repun.
Kengät ja sukat: Inov 8 Mudrock. Aivan loistava tossu tähän hommaan. Hyvä pito ja kuivuu suht nopeasti. Vaimennustakin jonkun verran. Sukat Wol polvipituiset suunnistussukat. Kummallakaan ei yhtään rakkoa kisan jälkeen!
Muut: Uimalaseila ei niin väliä, kunhan eivät ole kovin vanhat ja huurteenpoisto toimii. Avovesilaseja näkyi paljon. Lättärit uintiin jos olkapäät kestävät. Kannattaa kokeilla pitkiä uinteja ja valita mielummin liian pienet kuin isot lättärit. Pullarit ovat aika pakollinen juttu, koska niillä jalat saa uinnin aikana lepoon ja uintiasennon paremmaksi. Pullareita varten kuminauha vyötärölle, jonka alla niitä voi kuskata juoksun aikana.
Kisa
Lähtöaamuna kello soi hieman neljän jälkeen, jotta ehtisimme 4.20 aamiaiselle ja lähtöviivalle kello 5.40. Taisimme tankata jopa hieman liikaa aamiaista ja vatsassa oli melko raskas olo. Muuten valmistautuminen sujuikin oikein hyvin.
Lähtölaukaus ammuttiin kello 6 tasan. Olimme tietysti hyvissä iskuasemissa, minkä seurauksena noin 101 paria taisikin juosta meidän ohi. Yritimme hidastella niin paljon kuin pystyimme, mutta ensimmäisestä etapista tuli kuitenkin nopein. Johtajamönkijä eksyi sokkeloisilla Sandön poluilla ja etappi oli 1,8km.
Kovasti odottamamme ensimmäinen ja kisan pisin uinti alkoi mielestämme hyvin. Masa pysäytti menon kuitenkin pari kertaa, kun navigointi ei oikein sujunut. Virtaukset olivat melko kovia. Etappi tuntui etenevän kovin hitaasti ja vaikka muutaman parin ohi uimmekin, oli vaikea sanoa, miten vauhtimme vertautui muihin. Ilmeisesti varsin hyvin, koska ensimmäisellä saarella lappoi porukkaa ohi oikealta ja vasemmalta. Silja Festival näkyi uinnin aikana jonkun aikaa oikein tyylikkäästi oikealta hengitettäessä, onneksi kuitenkin paljon kauempana kuin joillain muilla pareilla. Vastainen aallokko painoi päälle ja vihdoin perillä Vindalsöllä olo olikin hieman pettynyt kun katsoimme kelloa, aikaa oli kulunut jo lähes tunti. Masa oli rantakalliolla kontallaan jonkun aikaan, koska tasapaino oli aivan hukassa. Lisäksi Masalla oli kuivan kesän oravana jalat aivan tönkössä kylmän veden ansiosta. Vaikutti siis oikein hauska päivä olevan edessä ensimmäisen uinnin perusteella.
Alkusaarien vaikeassa maastossa pidimme edelleen hieman jalkaa jarrulla jonka seurauksena tiimejä suihki ohi jonkun verran. Tähän olikin tietysti hyvä tottua jo hyvissä ajoin. Juuri ehdimme pohtia, että olisi hauska tietää, missä muut Suomi-joukkueet ovat, kun Vaajakosken terä, Nöd i havet ja Öl till öl ilmestyivät viereemme. Nöd i havetin kanssa voitiinkin lyhyillä uinneilla vertailla vauhtia, menimme hieman kovempaa, mutta tämä etu nollaantui kun meillä kesti hieman kauemmin saada kaikki varusteet uintikuntoon.
RunMarön pitkä juoksu Sandön jälkeen oli ensimmäinen etappi, jossa juoksu oli polkua helpommalla alustalla. Lähdimme tähän juoksuun melkolailla nipussa. Pikkuhiljaa tuli pieniä eroja, jotka sitten vaihtelivat tankkaus- ja tyhjennyspisteiden mukaan. Huomionarvoista oli, että kun juoksu oli helppoa ja matka eteni, täytyi myös pysyä sen verran hereillä, että katseli minne reitti meni. Merkinnät ovat hyviä, mutta jos ei niitä ollenkaan seuraa, niin kyllä niistä ohikin voi juosta.
Tukholman saariston vihamielisimmän maanomistajan ympäriuinti (Nämdö-Änsgholmen) oli melko mutaisessa vedessä, ja ilmassa oli runsaasti maakaasua. Pohja oli erittäin upottava ylösnousemuspisteessä.  Tässä vaiheessa ympärillä oli aika paljon muita joukkueita, mutta olimme kadottaneet muut suomalaisjoukkueet. Toki Munkön vaativassa maastossa ja tankkauspisteellä saimme Nöd i Havetiin taas yhteyden. Käckskärin paikkeilla muistaaksemme aloimme laskemaan, että ei siellä ekalla cut offilla tule olemaan mitenkään aivan liikaa aikaa. Nämdön cut offissa olimme hyvin tarkkaan puoli tuntia ennen sulkeutumista. Kisan loppustrategia alkoikin tällöin selviämään, juostaan hiki hatussa, että ehdimme seuraavaan cut offiin, koska laskelmiemmekin perusteella tiukin cut off olisi viimeinen. Nämdön cut off on siitä hauska, että siinä juostaan reilu 500 metriä edestakaisin ja tämän seurauksena voi hyvin nähdä muita tiimejä ja sijoittumistaan suhteessa heihin. Vaajakosken Terä, Suomen Kustavin sauna- & hiihtoseurue ja Öl till öl toki tulivat kaikki minuutin sisällä tankkauspisteelle, joten sijoittumisen olisi voinut ehkä muutenkin saada selville. Nakit naamaan, juomapullo täyteen ja matkaan. Täysin selvää oli ainakin, että tuhlattavaksi ei ylimääräistä aikaa ollut. Juoksuvauhtimme pysyi kuitenkin varsin hyvänä vielä tässä vaiheessa, kuuden minuutin kilsavauhtia.
Pieni uinti Mörtölle, pidempi lyhyeksi luokiteltu juoksu ja lyhyt uinti Mörtöklobille, joka on melko jyrkkärantainen ja karu kalliosaari. Matkaoppaat olivat kehuneet seuraavaa 1,4 km nimellispituista uintia kuvauksella grissimningen. Järjestäjät erikseen kehottivat ottamaan virtaukset huomioon. Emme silti osanneet suhtautua siihen riittävällä vakavuudella. Jiin muotoisesta trackistä voi lukea, että kokonaismatkaksi tuli lähemmäs 1,7 km, aikaa kului hurjat yli 50 minuuttia (olin itse vielä ennen uintia optimistinen, että tässä voimme kiriä). Heti uinnin jälkeen Janne totesi, että olisi pitänyt katsoa tarkemmin mihin piti uida, veden pinnan tasolta on erittäin vaikea yrittää tarkentaa kohdetta. Myöhemmässä analyysissä Janne myös totesi, että olisi pitänyt myös muutaman kerran kurkata taaksepäin, jotta olisi huomannut virran vaikutuksen, tällöin olisi voinut lyhentää matkaa hieman ottamalla ennakkoa. Järjestäjien virallinen aika meidän uintietapille oli 1.15.28, mutta tässä on mukana myös lyhyehkö lepo (tai erittäin hidas nousu vedestä, ihan miten haluaa). Koko ikuisuudelta tuntuneen uinnin lohduttauduin sillä, että mitä kauemmin meillä menee uintiin, sen enemmän muilla on vaikeuksia. Uinnin aikana Masa paleli melko pahasti ja uinnin jälkeen hänen jalat kramppailivat. Työnsimme kuitenkin pois mielestä pahat ajatukset ja pakottauduimme liikkelle. Kipu on tilapäistä!  Twixit ystävälliseltä rouvalta ja eteenpäin. Seuraavalla cut offille olimme tutun oloisesti noin puoli tuntia ennen takarajaa.


Reittiä

Mörtö-Bunsöllä tapasimme Teron, joka oli jotenkin orvon näköisenä polun varrella. Kimmolle oli tullut kakkonen kesken kisan ja tämän onnellisen perhetapahtuman ansiosta pääsimme jälleen yhdistämään suomalaistiimit. Tästä innostuneena taivalsimmekin pidemmän matkaa yhdessä Teron vetäessä letkaa kevyen oloisesti. Matka tuntui taittuvan, mutta ilmeisesti maaston haastavuus kuitenkin johti siihen, että "juoksu" tuotti yli 10 minuutin kilsavauhteja. Viimeinen pitkä uinti Getskärille tuntui hyvältä ja olikin yksi parhaita etappejamme. Saimme myös hieman kaulaa Vaajakosken Teroihin, jotka ohittivat meidän vasta pitkällä Ornön puolella. Myös lyhyet uinnit ja suhteellisen lyhyet juoksut polkuja pitkin helpossa maastossa sujuivat ja Kymmendön cut offissa olimme saaneet muutaman minuutin lisää hengitystilaa suhteessa raja-arvoihin. Eväät napaan ja uimaan kohti suurta tuntematonta, Ornötä. Aikaa 300m uintiin ja Ornön 17,5 km läpijuoksuun oli 2h 35min.
Ornön rannalla oli meidän kanssa samaan aikaan selvästi kokeneempi ÖTÖ tiimi. He ryntäsivät suoraan laiturilla seisovaan pukukoppiin repimään märkkäriä pois. Me taas päätimme ensin juosta lämmön päälle, joten taivalsimme pari kilsaa täydessä varustuksessa. Riisuessamme märkäpuvun yläosia ohitsemme vilahti pari joukkuetta, jotka huutelivat, että nyt ei olisi aikaa ylimääräisille askareille. Varustusta kannatti kuitenkin keventää, sillä pelkkä kisaliivi yläosana helpotti oloa pitkällä juoksupätkällä melkoisesti.
Juoksu alkoi jo selvästi painaa molempia ja jalkoja särki aivan riittävästi, mutta jatkoimme oikeastaan koko ajan nousevassa mielialassa. Alkoi näet näyttää siltä, että ilman haavereita tai totaalista kanttausta ehtisimme viimeiseen cut-offiin. Siitä jos selviäisimme, niin voisimme vaikka kontata maaliin.  Pidimme yllä parasta mahdollista vauhtia ja käytimme kuminarua Janne toimiessa veturina. Ylämäet etenimme reipasta kävelyä ja muuten juoksimme. Ornön juoksuprofiili on sellainen, että aluksi juostaan pieniä polkuja, jotka asteittain suurenevat asvaltiksi. Lopussa taas käy päinvastoin ja siellä tulee vastaan jopa jonkinlaista kosteikkoa, kahlattavaa kaislikkoa ja metsäistä kalliota.
GPS:mme oli vähän eri mieltä matkoista verrattuna järjestäjän ilmoittamiin. Ornön kokonaispituudeksi me saimme 18,5 kilsaa (17,5 ilmoitettu) ja pituudeksi pohjoispäästä energiapisteelle taas 10,6 (11,0). Näiden pyöristyserojen ja varmaan myös yleisen väsymyksen aiheuttaman sekoilun vuoksi kuvittelimme juoksun aikana olevamme varsin mukavassa aikataulussa suhteessa cut offiin. Onneksi kuitenkin pidimme yllä parasta mahdollista vauhtiamme. Ornö ei tuntunut loppuvan koskaan.
Lopulta tuntui, että aika juoksee kovaa ja me taas ei kovaa. Niinpä turvauduimme viimeisillä sadoilla metreillä jopa sellaiseen ideaan, että Janne lähti hieman tuoreempana juoksemaan edelle suurin piirtein sääntöjen salliman 100 metriä, jotta saisimme väliaikapisteellä rekisteröityä alle 12h ajan. Ja sehän onnistui, lähes 3 minuutin marginaalilla. Järjestäjät olivat ystävällisesti kävelleet vastaan loppupuolella ja kertoivat, että hyvin ehdimme ennen katkoa. Väliaikapisteeltä valuimme alamäkeen vesirajaan ja puuskutellessa vedimme märkäpukuja päälle aikamoisen tunnekuohun vallassa. Me selvitettiin viimeinen cut-off ja jäljellä oli enää 5,5 km maaliin.
Kun pahin aikataulupaine oli ohi tuntui vesi heti noin 5 astetta kylmemmältä ja huomattavasti luotaantyöntävämmältä. Paikkoja särki jo aika kiitettävästi, mutta lähdimme hissukseen taittamaan matkaa. Loppumatkalla oli etukäteishuhujen mukaisesti melko pieniä mutta pusikkoisia, liukkaita ja jyrkkiä saaria. Uinnit olivat lyhyitä, mielestämme jopa huomattavasti ilmoitettua lyhyempiä, mutta virtaus sitäkin suurempi. Lyhimmässä uinnissa se käänsi meidät aivan poikittain. Yllätykseksemme taisimme tällä pätkällä ohittaakin jonkun tiimin ja myös Kimmon vihreä reppu vilahti vastarannalla. Kun viimeinen uinti oli ohi ja rannalla sanottiin välkommen till Utö, oli helpotus jo melkoinen. Yhteisellä päätöksellä luovuimme juoksusta ja enimmäkseen kävelimme reippaasti.
Utön venesataman luona käännös vasemmalle ylämäkeen maalisuoralle. Kun näkyviin tuli ensimmäinen mainos ja maalialueen valot alkoivat kajastaa vilkaisimme toisiamme ja sanattomalla yhteispäätösellä ”juoksimme” viimeiset kymmenet metrit maaliin, "järkyttävästä" ylämäestä huolimatta. Maalisuoralla meitä vastaan tulivat Vaajakosken Kimmo ja Tero, joiden kanssa vaihdettiin yläfemmat. Viimein maalissa, jossa vastassa kisan järjestäjät. Loistava fiilis.

Finishers
Projekti suoritettu ja Ötö selätetty. Aikaa paloi 13h 57min. Sijoituksella ei niin väliä. Suomalaisista edellemme ehti Vaajakosken Terä. Kisaan lähti 99 joukkuetta, joista maaliin pääsi 64. Rankka reissu, mutta kannatti kokea!
Janne & Masa

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

KK-soutu, Iitti


Oli synkkä ja myrskyinen yö. Tai siis ei yö, eikä niinkään synkkä, mutta myrskyinen. Tai jos ei myrskyinen, niin ainakin hävyttömän tuulinen keli ja talon kokoiset aallot. Tai siltä ne ainakin tuntui, kun istui aaltojen vietävänä ja yritti saada airon osumaan veteen edes toisella puolella venettä. Pari viime vuotta on Kalevan Kierroksen soudussa nauttittu pläkästä ja auringonpaisteesta. Nyt palautettiin mieleen, että soutu on Kierroksen kovin laji, kun säät niin sattuvat. Säänpieksemät konkarit pesikin tänä vuonna ergosoutajat mennen tullen. Aikaa 50 kilsaan meni vähän vajaa 6h, eli tunti enemmän kuin viime vuonna. Varsinaista SKSHS-henkeä osoittivat Mika ja Esa jotka kaikkien aikojen toisella soutukerrallaan vetivät reissun kunniakkaasti läpi.
-jukka

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Back in black

Team SKSHS and 1/2 of team Nöd i havet met yesterday in the training laboratory in Espoo, Finland. In the picture from left Matti, Janne and Markko. Thanks for Pasi from team Öl till Öl for the picture.

Theme for the meeting among training was practically testing some of our new equipment, e.g. back packs. Camelbak Fairfax felt really good and will probably be chosen to the race. Other finding was that Tri-wetsuits e.g. Orca Apex, is way too thick from the front. Yes, it floats you well but on the other hand slows you down significantly  while running. Conclusion - not to be used in the race.



Other equioment will be tested during our theme exercises. This includes also tests for the "secret weapon" of Team SKSHS.

Enjoy the summer!

- Team SKSHS -

torstai 17. toukokuuta 2012

Drawbacks

Running started quite well after the cross country skiing season  No problems with my feet, which was a small but also positive surprize. Also first tests with tri-bike and new set-up felt promising as well as my shoulder which was judged "normal" 10 months after the surgery.

But then.....

Luxurious training in the 50m pool under the sun
One morning I woke up with terrible back pain. SI-joint was diagnosed to be the source of the issue, causing massive cramps to back. Four days went happily high with strong meds. Doctor claimed that amount was strong but still legal. I was a bit worried because I was travelling to Cyprus for a week training camp with master swimmers from team Cetus. Anyway - camp went really well. +21km of swimming and +75km of running for the week with one day off, which is good amount for this kind of office athlete :)

Everything felt good but then on the way back to Finland- diahorrea. This resulted one and a half week off from training and forced me to very unpleasant decision to skilp Kalevankierros marathon.

Now I'm trying to get back to training mood . I will start slow once again.

-Masa-


lauantai 7. huhtikuuta 2012

Medelålder o internet - en mycket farlig kombination

Ö till ö. Va fan? Medelålder o internet är en farlig kombination. Medelåldern får män att göra dårskaper o ur internet är suverent för att sålla de värsta dårskaperna. Redan en preliminär analys av Ö till ö borde ju ha visat att tävlingen inget är för två medelålders gubbar som aldrig ens löpt en maraton. Med andra ord fattade Matti o Janne beslutet omedelbart, dit skall vi! Hur förbereder sig team Suomen Kustavin hiihto- & saunaseurue (Finlands Gustavs skid- & bastusällskap) till tävlingen? Över 50 km löpning i krävande terräng o c. 10 km simning i öppet hav (mera info på www.otillo.se). Vi känner att vi är betydligt starkare simmare än löpare, så vi har främst satsat på att bygga på vår löpning. Målet är att löpa ett längre pass (20 km) och flera kortare pass per vecka enligt hur arbetet o familjelivet tillåter. Orientering skall vi även ta upp på programmet, det hoppas vi skall förbereda oss till löpning i rätt terräng. Simning någon gång i veckan och mycket annat blir det säkert inte tid för. På sommaren skall vi simma i öppna havet så mycket som möjligt och naturligtvis testa våra våtdräkter o annan utrustning. Eftersom vi säkerligen inte kommer att tillhöra de tävlanden som är i hårdaste formen har vi insett att vi inte har råd att ge bort några extra minuter på bytena från simning till löpning o vice versa. Därför tänker vi satsa på att träna dessa också.

-Janne-